Suomen autokanta, vaikka kuulemma vanhaa onkin, taitaa olla kyllä visuallisesti aika köyhää. Noin niinkuin valokuvaajan kannalta. Kesäisin saattaa joskus vahingossa törmätä muutamaan autoharrastajaan jotka ajelevat niillä noin 50-luvun helmillään tuolla ulkona. Mutta tällaisia valokuvaajan aarteita, ruosteisia helmiä jotka on pelkästään käyttöautoja, niitä ei niinkään enää ole. Toinen autoihanuus on tuo mikä näkyy tuossa viimeisessä kuvassa kuplan vieressä.
Eka kuva on muuten värien suhteen kaikessa karmeudessaan aivan huikea! Punaista pinkillä! :)
Meksikon katutunnelma on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ainakin näiden kuvien perusteella. Kaikki vähän kotoisan rupsahtanutta. Hippiä, räikeitä värejä, tavaraa siellä sun täällä, rapistunutta maalia ja kuluneita taloja.
Eipä todellakaan Suomessa tuu kovin usein mieleen että hei haluanpa tosta autosta kuvan. Juurikin vain ne kesäiset autoharrastajien ulkoilupäivät on sellasia millon näkee kiinnostavia yksilöitä. Niin ja sitten on kyllä jokavuotiset rallit mitkä kiinnostaa, mutta se onkin asia erikseen.
Aika varmasti multa löytyy muutama kuva myös noista söpöistä pakuista, kaivelen esille johonkin settiin semmosen jos osu kohalle hyvä.
Punainen ja vaaleanpunainen on todellakin yks karmeimpia väriyhdistelmiä, kiva tietää etten ole ainoa joka tommoseen kiinnittää huomiota!
Joku vois sanoa että rustiikkia, toinen että likaista, yks väittäis rumaks, mutta kaiken kaikkiiaan sanoisin että ainakin kaikkea muuta kuin tylsää, ja se on pääasia! Valokuvaajalle ihan mahtava kohde kun joka nurkalla on jotain mielenkiintoista. Näitä katukuvia on luvassa vielä paaaaaaaljon.
Meksiko on kuin värien ja yksityiskohtien tulva.